Pääsiäislomasuunnitelmia

Ja vielä päivä jäljellä ennen pääsiäislomaa. Tai onhan tämä osittain ollut jo lomaa, kun ei tietokonegrafiikan kurssin luentoja eikä demoja pidetty tällä viikolla. Meininki on ilmeisesti lähteä huomenna töiden jälkeen Töysään ja tulla kenties lauantaina sitten takaisin Keski-Suomeen päin. Olin kuulevinani sellaista, että appiukko olisi järjestämässä myös sählypelejä perheporukalla. Ihan mukavaa kyllä, joulusählyt jäikin meiltä Maikin kanssa välistä, kun satuttiin olemaan Vihtavuoressa. Kiva päästä taas mittailemaan vähän rasva- ja lihasprosentteja anopin vaa'alla, sittenpä näkee onko yhtään patti kasvanut. Olen nyt pari viikkoa koettanut syödä 2 grammaa proteiinia painokiloa kohden ja pitää painon hitaassa 200 g/viikko nousussa. Tarkoitus olisi kerätä lisää lihasta, mutta pitää rasvaprosentti samalla kurissa.

Tänään mennään Maikin kanssa Jyväskylän helluntaiseurakunnan nuorten jumalanpalevelukseen eli tukikohtaan, satutaan olemaan kolehtinlaskuvuorossa tällä viikolla. Olin viiteen saakka töissä ja hoitelin sen jälkeen vähän asioita kaupungilla, niin en sitten viitsinyt enää lähteä pyöräilemään kotiin, sillä jo seitsemältä pitää olla sitten tuolla tukikohdassa.

Taannoin lukemani Tessin tarinan jälkeen olen alkanut lukea nyt Maikin omistuksesta löytyvää Stephenie Meyerin Twilight-trilogian ensimmäistä kirjaa ruotsikisi. Kirjan nimi on ruotsiksi Om jag kunde drömma. Yllättävän hyvin olen pystynyt kirjaa lukemaan, vaikka aktiivinen ruotsin tuottaminen olisi todennäköisesti nyt jo 4 vuotta lukion jälkeen varmaan aikamoinen mahdottomuus, ainakin ilman sanakirjan apua. Kovin nopeasti en ole kirjan kanssa edistynyt, mutta aion kyllä lukea sen loppuun saakka.

Ei sittenkään PC pelejä 3D:nä

Testattuani PC-pelien pelaamista 3D:nä televison kautta hiukan enemmän on kyllä pakko todeta, että ei ainakaan meikäläisen LG:n Cinema 3D:llä toimi riittävän hyvin. 3D-kuvalle ei ilmeisesti ole vastaavaa peli-moodia kuin normaalissa television käytössä ja tämän vuoksi kontrollien viive kasvaa yksinkertaisesti liian suureksi pelien pelaamiseen. Eilen en tätä vielä huomannut, kun kokeilin pikaisesti Mass Effect 3:a, enkä ehtinyt taistella kovin paljon. Tuntuu, että juuri Mass Effect 3:n kohdalla viive ei ole niin suuri kuin esimerkiksi Battlefield 3:ssa ja Mass Effectiä juuri ja juuri pystyi pelaamaankin. Mukavaa se ei kuitenkaan pitkän päälle ollut. Toinen ongelma on tähtääminen. Jos katsot kohdetta, näet tähtäimen kahtena. Jos taas katsot tähtäintä, näkyy kohde kahtena. Näiden seikkojen takia en taida itse siirtyä ihan vielä 3D-aikaan pelaamisessa. Kokemus olisi kyllä varmaan parempi pelikäyttöön takoitetulla 3D-näytöllä.

Sen sijaan opin, miten Youtuben 3D-videoita pystyy ainakin jotenkin katsomaan 3D-televisiosta. Youtuben 3D-videot voi asettaa näkymään vaikkapa siten, että kaksi kuvaa näkyy vierekkäin. Tämän jälkeen, kun painaa television kaukosäätimestä 3D-nappia, pääsee valitsemaan eri vaihtoehdoista ja yksi näistä on juuri tuo kuvat vierekkäin. Saattaa olla, että jokin toinen asetus olisi parempi, sillä kuvanlaatu ei noilla vierekkäisillä kuvilla ole mitenkään huikea.

PC-pelit 3D:nä

Joulukuussa ostettiin Maikin kanssa televisio, jossa sattui olemaan myös 3D-ominaisuus. 3D-materiaalia on kuitenkin tällä hetkellä melko vähän saatavilla, elokuvia on vuokrattavana ihan muutamia, ja PlayStation 3:lle on muutamia pelejä, jotka tukevat 3D:tä. Niinpä tuolle ominaisuudelle ei ole tähän mennessä ollut hirveästi käyttöä. Gran Turismo 5:tä testasin 3D:nä, mutta eipä sitäkään ole juuri tullut pelattua. Ai niin, peleistäni myös KillZone 3 tukee 3D:tä, mutta sitäkään en ole kyllä juuri pelannut.

Tänään sitten tuli mieleen googlailla vähän, olisiko PC-pelien pelaaminen 3D:nä mahdollista nykyisellä näytönohjaimellani. NVIDIAN näytönohaimista muistan lukeneeni jo vuosia sitten joidenkin niistä tukevan 3D:tä. Selvisi, että AMD:lläkin on totta tosiaan jo oma HD3D-teknologiansa, jota myös oma Radeon HD 6870 -näyttikseni tukee. Tosin pelejä, jotka tukisivat suoraan HD3D:tä on tähän mennessä ilmeisesti vielä melko vähän. On pari kolmannen osapuolen kehittämää ohjelmaa, jotka tuovat tähän helpotuksen ja tukevat satoja pelejä 3D:nä. Nämä ovat IZ3D ja TriDef 3D. Latasin itselleni TriDef 3D:n kahden viikon kokeiluversion ja tsädäm - mm. Witcher 2 ja Mass Effect 3 pyörivät komeasti 3D:nä televisiollani. Valitettavasti TriDef 3D:stä saa maksaa 50 dollaria kokeiluajan jälkeen.

Jokainen on varmaan tähän mennessä jo käynyt katsomassa elokuvia 3D:nä, joten tiedätte varmaan suurin piirtein, miltä efekti näyttää. Itse en ole kokenut sitä ainakaan elokuvissa mitenkään tajunnan räjäyttävänä, eikä se nyt pelistäkään tee täyttä todellisuutta, mutta on se kyllä melko kiva. Nyt olen jonkun aikaa räiskytellyt Mass Effect 3:a menemään, ja kyllä 3D tuo peliin huomattavasti tilan tuntua. Se vain on vähän harmillista, että kyseisen pelin PC-versio ei tue XBOX 360 -ohjaimella pelaamista, joten jouduin vaimon riemuksi raahaamaan ruokapöydän tähän TV:n ääreen, sen verran matala oli sohvapöytä näppäimistöllä ja hiirellä pelaamiseen. Täytyy nyt testailla intensiivisesti nämä ilmaiset 2 viikkoa ja katsotaan sitten, pitäisikö sijoittaa se 50 dollaria tähän herkkuun.

Journey

Ostin tänään PlayStation 3:n lataupalvelusta hiljattain julkaistun, ehkä jo pieneksi hitiksikin muodostuneen pelin nimeltä Journey. Kyseessä on varsin poikkeuksellinen peli, jonka on valmistanut aiemmin peleillä Flow ja Flower kunnostautunut thatgamecompany. Peli alkaa aavikolla, jossa pelaajan hahmo, tyylitelty punakaapuinen ihmisenkaltainen olento seisoo. Kaukaisuudessa häämöttää vuori, jonka laella hehkuu valo. Sinne on päästävä. Pelaajaa ohjeistetaan tekstitse ainoastaan joihinkin näppäinkomentoihin, kaikki muu on keksittävä itse. Tai ihan itse ei tarvitse, sillä pelaaja saa pian alun jälkeen kumppanikseen toisen pelaajan. Pelaajat eivät voi kommunikoida keskenään muuten kuin päästelemällä ääniä. Mitä kauemman näppäintä painaa, sitä voimakkaampi ääni lähtee.

Grafiikka ei edes pyri realismiin, mutta on yksinkertaisuudessaan kaunista. Peli on aika lyhyt. Läpäisin sen kertaistumalta ja aikaa kului ehkä 2,5 tuntia. Hintaa pelillä on kuitenkin noin 13 euroa, joka on toki lyhyen keston huomioiden aika paljon. Toisaalta pelaaminen on niin kivaa, että saatan hyvinkin pelata pelin läpi vielä toiseenkin kertaan. Uusilla pelikerroilla voi tavoitella vaikka saavutuksia, kuten kaikkien hehkuvien kirjoitusmerkkien löytämistä tai saavutusta, jossa pitää istua kumppaninsa kanssa meditoimassa vähintään 20 sekuntia. Kaverin saaminen istumaan paikalleen saattaa olla aika haastavaa pelkkiä äännähdyksiä päästelemällä. Yhteenvetona sanoisin, että peli on hyvin mielenkiintoinen poikkeus valtavirtaan, ja tykkäsin pelata sitä, mutta hinta on kestoon nähden aika suolainen.

Sählypuulaakia

Jes, vihdoinkin perjantai ja pari seuraavaa viikkoa vaan kaksi päivää töitä viikossa! Ensi viikolla ei ole edes luentoja ja demoja. Enköhän nyt saa loppuun tuon pro seminaari -kirjani ja pääse vihdoinkin kitrjoitushommiin tutkielman kanssa.

Tänään toinen treenipäivä 2-jakoista treeniä ja ihan hyvin kyllä upposi varsinkin takareisiin. Tykkään kyllä tästä uudesta ohjelmasta, tulee varmasti kaikki lihasryhmät treenattua, kun on enemmän aikaa käytettävissä.

Huomenna pääsen ensimmistä kertaa firman sählyjoukkueen otteluun puulaakisarjassa. Tähän asti matseissa on kuulemma tullut takkiin, mutta jospa nyt onni kääntyisi, kun meikäläinen on kentällä. Ei vaineskaan, taidan kyllä olla keskimääräistä huonommasta päästä meidän joukkueesta. Ehkä kunto on keskimääräistä parempi, jospa se vähän kompensoisi.

Nälkäpeli

Nyt se on katsottu, ehkä kevään odotetuin elokuva, Nälkäpeli. Luin trilogian ekan kirjan aikoinaan Maikin jälkeen ja oli se ihan mukava, mutta kahta jälkimmäistä osaa en kuitenkaan innostunut lukemaan. Trailereissa vähän harmitti, että materiaalia oli lähinnä metsistä ja scifikarkkia vähemmän. Näin oli kyllä leffankin kanssa.

Nälkäpeli on tapahtuma, jonka Panemin pääkaupunki Capitoliin ja kahteentoista vyöhykkeeseen jaettu valtio järjestää kerran vuodessa rangaistuksena ja muistutuksena vyöhykkeiden kapinasta joskus menneisyydessä. Joka vyöhykkeeltä valitaan kaksi tribuuttia, tyttö ja poika, ja nämä 24 teiniä laitetaan taistelemaan neliökilometrien laajuiselle areenalle. Elokuvassa seurataan vyöhykkeen 12 tribuuttien, Katnissin (Jennifer Lawrence) ja Peetan (Josh Hutcherson) selviytymiskamppailua. Varsinkin Lawrence sopii kyllä rooliin mainiosti.

2 tuntia 22 minuuttia oli ehkä vähän pitkä kesto leffalle, varsinkin kun tyypillisesti vessahätä yllätti puolessa välissä. Niin kuin aiemmin mainitsin, niin visuaalista karkkia ja erikoisefektejä olisi minun makuuni voinut olla enemmänkin, ilmeisesti elokuvan budjetti ei ole ollut aivan suurimmasta päästä. Välillä ahtaat vapaalla kädellä kuvatut kuvakulmat meinasivat ärsyttää ja erityisesti taistelukohtaukset olivat sellaista vilinää, ettei niistä ottanut selkoa. Tarina kantaa kuitenkin hyvin, vaikka jännityksen toki pilasi kirjan lukeminen etukäteen. Ehkä juonnen käännekohdista olisi voinut saada enemmänkin irti. Elokuva noudatti kyllä kirjan tapahtumia kiitettävän uskollisesti.

Kokonaisuutena hyvinkin katsomisen arvoinen leffa, mutta minun makuuni ei kenties aivan nappisuoritus. Innolla jään silti odottamaan jatko-osia. Siitä tulikin mieleen, että leffa toimii varsin hyvin itsenäisenä kokonaisuutena, jatkosta annetaan lähinnä pieniä vihjeitä loppupuolella.

2-jakoiseen treeniohjelmaan

Tein tammikuun alussa kartoitusta viime vuoden kuntosaliaktiivisuudesta ja salikäyntien määrä kuukausittain näytti silloin tältä:


Toukokuu: 2
Kesäkuu: 2
Heinäkuu: 0
Elokuu: 4
Syyskuu: 7
Lokakuu: 6
Marraskuu: 0
Joulukuu: 2


Nyt voin lyödä tiskiin vähän dataa tämän vuoden puolelta.

Tammukuu: 10
Helmikuu: 13
Maaliskuu: 4 (tähän mennessä)

Helmikuun viimeisissä treeneissä loukkasin olkapääni, mikä näkyy maaliskuun luvuissa aika selvästi. Kolmisen viikkoa meni aikalailla olkapäätä parannellessa, enkä oikeen viitsinyt vaivautua salille pelkkiä jalkoja ja vatsalihaksia treenaamaan. Edelleen olkapäätä tahtoo vähän vihloa salitreenin jälkeen. Eiköhän tälle viikolle vielä kuitenkin pari harjoituskertaa mahdu, eli siinä mielessä tilastot tulevat näyttämään vähän kauniimmilta.

Sikäli voin olla tyytyväinen, että vaikka loukkaantuminen toi taukoa treeniin, niin treeni-into ei siitä kuitenkaan hiipunut ainakaan kovin paljon. Aiemmin hyvin alkanut säännöllinen salilla käynti on monesti kaatunut siihen ensimmäiseen flunssaan, jonka jälkeen ei olekaan yllättäen saanut rytmiä takaisin.

Treeniohjelmana on tammikuun lopusta alkaen ollut ns. Arnoldin kultainen kuusikko, eli liikevalikoima on koostunut ainoastaan kyykystä, penkistä, pystypunneruuksesta, hauiskäännöstä, leuanvedosta ja vatsalihaksista, minkä lisäksi olen itse lisännyt ohjelmaan vähän niin kuin täytteeksi pohkeet, joita teen salilla leuanvedon sijaan, leuanvedossa kun olen noudattanut twentypullups.com:in ohjelmaa.

Nyt ohjelma menee vaihtoon, sillä en ole loppujen lopuksi niin vakuuttunut tuosta Golden six (G6) -ohjelman filosofiasta, jossa ei varsinaisesti ole omaa liikettään ihan kaikille lihasryhmille (esim. takareisille) lainkaan. Siirryn käyttämään Pakkotoisto-foorumin aloittelijoiden osastolta löytyvää 2-jakoista ohjelmaa (ensimmäinen kyseisessä puussa vastaan tuleva 2-jakoinen ohjelma). Tämä tarkoittaa siis sitä, että treenaan kerralla lihaksista läpi vain puolet, seuraavalla treenikerralla ollessa sitten loppujen vuoro. Tässä on ajatuksena mm. se, että pienempään määrään lihaksia keskittyessä ehtii rääkätä paremmin treenattavia lihaksia ja tekemään mahdollisesti jopa useamman liikkeen samalle lihasryhmälle. Myöskin lepoa tulee lihaksille jonkun verran enemmän, koska samoja lihaksia treenataan seuraavan kerran vasta 4 päivän kuluttua. Pyrin nyt myös käymään salilla hieman useammin: tavoite on käydä joka toinen päivä, kun tähän mennessä olen käynyt 3 päivänä viikossa. Nyt treenejä tulee siis keskimäärin 3,5 kertaa viikossa.

Angry Birds Space - silkkaa rahastusta?

Valitin jo Facebookissa sen verran aiheesta, että kaipa samalta pohjalta voisi lähteä täälläkin: Mielestäni on melkoista rahastusta, että ainakin iPadille Angry Birds Space maksaa 2,40 € ja tällä saa vasta 60 ensimmäistä kenttää! Lisäkentät maksavat euron per 30 kenttää. Pelin hinnalla tulevat kentät ovat vielä alkupäästä, eli ne ovat todella helppoja ja ne pelaa läpi noin 1-2 tunnissa (okei, FB:ssä väitin, että 30-60 minuutissa, mutta se ei ehkä ihan pidä paikkaansa). Esimerkiksi melko suosittu Where's My Water maksaa App Storessa euron ja sillä saa kuitenkin 176 kenttää, joissa on tunneiksi pelattavaa. En pysty (ts. jaksa kaivaa infoa jotta pystyisin) täysin vertailemaan aiempiin Angry Birds -peleihin, mutta ainakin ensimmäisen Angry Birdsin ilmaisessa Android-versiossa sai ihan kaikki kentät pelin hinnalla, eli ilmaiseksi. Mielestäni kyseessä on kuitenkin sen verran yksinkertanen peli, että hinta/laatu -suhde ei oikein ole enää kohdillaan. Saa nähdä sitten kuinka moni niihin lisäkenttiin haluaa uhrata pennosiaan. Itselle jäi vähän sellainen fiilis, että ihan heti en välttämättä niin tee. En ole Angry Birds ykköstäkään jaksanut pelata vielä läpi, sen verran yksitoikkoista hommaa tuo lintujen linkoaminen mielestäni on.

Angry Birds Spacen kentistä saa maksaa ensimmäisen 60 jälkeen 3,3 senttiä kappaleelta

Kävi muuten hyvä tuuri kun kävin juuri eilen kuntosalilla. Satuin nimittäin huomaamaan, että Monnarin sali on tästä päivästä lähtien kolme viikkoa kiinni, koska Hippoksella pidetään veteraanien hallimaailmanmestaruuskisat, ja kuntosalista tehdään kuulemma verryttelytila. Ihmettelen, miten tuo korvataan niille, jotka kuntosalin käytöstä maksavat. Itse saan käydä salilla yliopiston liikuntatarralla, joka maksaa 50 € vuodessa. Menin sitten hakemaan tänään avainkorttia Kortepohjan kuntosalille, joka on toinen sali, johon liikuntatarralla pääsee. Selvisikin, että yliopisto oli saanut tehtyä kaupungin kanssa sopimuksen, ja saamme käyttää Kuokkalan Graniitin kuntosalia sen aikaa, kun Monnarin sali on kiinni. Tämähän sopii minulle paremmin kuin hyvin, sillä Graniittiin on matkaa kotoa sellaiset 500 m, kun taas Kortepohjaan olisi saanut ajaa reilut 5 km.  Okei, töistä sinne ei nyt niin pitkä matka ole, mutta kuitenkin. Saa nähdä, jospa Maikkikin innostuisi käymään taas salilla pitkästä aikaa, kun matka on noin lyhyt.

Baldur's Gate Enhanced Edition

Hiljattain julistettiin Baldur's Gatesta tehtävä Enhanced Edition uusintaversio ja pari päivää sitten tuli tieto, että peli julkaistaan ainakin iPadille. Toivottavasti se ei tarkoita, etteikö PC-versiota tulisi lainkaan. Ensinnäkin iPad-versio saattaa hyvinkin toimia vain viime perjantaina kauppoihin tulleella uudella iPadilla, ja vaikka se toimisikin iPad 2:lla, niin paljon mieluummin pelaisin sitä kyllä tietokoneella. Alkuperäistä Baldur's Gatea ja Baldur's Gate 2:ta en ole koskaan saanut pelattua alkua pidemmälle, mutta takuuvarmasti ostaisin kyllä nykypäivän resoluutioille päivitetyt versiot kyseisistä peleistä, sen verran legendaariset pelit on kyseessä

 

Nyt on ihan pakko mainostaa vähän. Jos on pätkääkään kiinnostunut pelinkehityksestä, kannattaa ehdottomasti käydä lataamassa ilmaiseksi Unity 3D:n Android- ja iOS-pluginit, jotka maksavat normaalisti $400 dollaria kappale. Tarjous on voimassa huhtikuun 8. asti. Itse lataan nuo saman tien, kunhan lähettäisivät vielä varmistussähköpostin rekisteröitymisestäni. Olen tutustunut aiemmin jonkun verran Unityyn, tein joku aika sitten Lerpz 3D-tasoloikka -tutoriaalin ja hiukan jotain yksinkertaisempiakin tutoriaaleja. Jos ja kun tulen aloittamaan jonkun pelinkehitysprojektin lähitulevaisuudessa, tulen melko varmasti käyttämään Unityä. Työkalun perusversio on ilmainen ja tasokkaan oloinen, ja Unityllä on tehty ihan kaupallisessa levityksessäkin olevia pelejä.

iPad 2

Sain töistä ehkä kuukausi sitten vuosibonuksena iPad 2:n. Pakko myöntää, että sitä ei meinannut malttaa jaksaa odottaa sen jälkeen, kun tieto härvelin saamisesta oli julkistettu. Pääasiassa syytän iPad-himostani Pelit-lehteä, joka on jo melko pitkään esitellyt toinen toistaan mielenkiintoisemman oloisia iPad-pelejä, joiden hinnat pyörivät vain muutamissa euroissa.

Kun lopulta sain taulutietokoneen hyppysiini, en päästänyt siitä irti varmaan kolmeen päivään. Aikalailla pelikoneenahan tuo minulla tosiaan toimi. Ensimmäisiä hankkimiani pelejä olivat Puzzle Quest 2 (Maikin lemppari, se ei oikeastaan pelaa iPadilla mitään muuta), Draw Race 2, Sword & Sworcery, Undercroft, Zookeeper ja Where's My Water? Näistä ehkä Zookeeperiä on tullut pelattua eniten. Peli on aika yksinkertainen Bejeweled-klooni, jossa yhdistellään jalokivien sijaan söpöjä eläimiä. Kaikkia eläimiä pitää saada tietty määrä, ennen kuin pääsee seuraavaan kenttään, ja seuraavassa kentässä määrä kasvaa taas yhdellä. Käytettävissä oleva aika vähenee jatkuvasti ja lisää aikaa saa vain eläimiä yhdistämällä.

Sittemmin olen hankkinut myös Battle for Wesnothin, Bike Baronin, Dungeon Raidin, Avadon: the Black Fortressin, Scribblenauts Remixin, Battleheartin, Jetpack Joyriden ja pari päivää sitten Angry Birds Spacen. Näistä varsinkin Jetpack Joyride koukuttaa achievement-keskeisellä toiminnallaan ja todella yksinkertaisilla kontrolleilla.

Ensihuuman kaikottua olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, miten iPad-pelit ovat syystäkin halpoja, sillä niiden tarjoama esimerkiksi tarinallinen sisätö on ainakin ostamieni pelien kohdalla aika olematonta (lukuunottamatta Avadonia, mutta siinä ottaa päähän musiikin puuttuminen ja ruma grafiikka). Lisäksi tykkään surffata netissäkin mieluummin 26 tuuman teräväpiirtonäytölläni ja 17 tuuman kakkosnäytöllä, jos vain satun olemaan kotona. Pelaaminenkin on kyllä palkitsevampaa pöytäkoneella tai Playstationilla. Reissun päällähän iPad on kyllä mainio ja myöskin sarjakuvia lukiessa se on aivan kelvollinen, kunhan tottuu A4:ää pienempään näyttöön ja huonohkoon resoluutioon.